Keräilijän tarina

Nomen est omen, ”nimi on enne”. Kauan ennen kuin opin tietämään kuka Adolf Erik Nordenskiöld (1832–1901) oli miehiään, opin tuntemaan hänen nimensä. Asuin hänen mukaansa nimetyn kadun varrella Helsingissä koko varhaislapsuuteni, ja myöhemmin Nordenskiöldistä tuli suuri sankarini ja esikuvani tutkimusmatkailun, kartografian historian tutkimuksen ja karttakeräilyn saroilla. Heti karttakeräilyharrastukseni varhaisessa vaiheessa hankin kokoelmiini ensipainokset Nordenskiöldin teoksista Vegan matka Asian ja Europan ympäri sekä kartografian historian tutkimuksen klassikot Facsimile-atlas ja Periplus.

Myös norjalainen tutkimusmatkailija Fridtjof Nansen (1861–1930) ja hänen teoksensa seikkailuista ”pohjan perille” ovat olleet minulle rakkaita. Nansenin karttahistoriallista tutkimustyötä tunnetaan paljon heikommin kuin Nordenskiöldin, mutta nimenomaan Nansen tutki ensimmäisenä kokonaisvaltaisesti pohjoisten alueiden kartoituksen historiaa ja julkaisi tietonsa kirjassa In the Northern Mist. Nautin edelleen valtavasti lukea näitä klassikkoja, ja monet Nordenskiöldin Facsimile-atlaksessa esitellyistä varhaista painetuista maailmankartoista ovat nyt, lähes puolivuosisataa jatkuneen keräilyharrastukseni aikana, päätyneet kokoelmiini.

Nicolas Bailleul, 1750

Keräilijöiltä kysytään usein, kuinka harrastus sai alkunsa. Jo isälläni, merenkulkuneuvos Matti Nurmisella, oli silmää kauniille kartoille. Isä joutui työnsä puolesta matkustelemaan paljon ja matkoiltaan hän toi usein tuliaisiksi kauniita vanhoja karttoja. Ensimmäiset karttaostoksensa hän teki Seinen varrella bukinisteilta, vanhojen kirjojen ja printtien kauppiailta, liikematkallaan Pariisissa 1930-luvun alussa. Matti on muistellut, että ensimmäiset häntä kiinnostaneet kartat olivat ranskalaisen hydrografin Jacques Nicolas Bellinin (1703–1772) laatimia Suomen aluevesiä kuvaavia karttoja. Isällä ei ollut selkeää linjaa keräilyharrastuksessaan, mutta hänen erityisenä kohteenaan olivat merikartat, olivathan ne tärkeitä käyttöesineitä myös perheyrityksemme John Nurmisen kauppahuoneen, varustamon ja huolintaliikkeen toiminnassa perustamisestaan 1886 lähtien.

Jouluna vuonna 1951 sain äidiltäni Laila Nurmiselta lahjaksi kauniin vanhan kartan, jota olen pitänyt keräilyharrastukseni ja oman kokoelmani syntyhetkenä. Äiti oli huomannut kiinnostukseni isäni matkoiltaan tuomiin karttoihin ja hän halusi antaa lahjan, josta uskoi minun pitävän: Gerard Mercatorin Skandinavian kartan 1500-luvulta. Äiti oli oikeassa. Kartta komeili huoneeni seinällä koko teinivuosieni ajan ja innosti syvemmälle karttaharrastuksen pariin.

Jatkoin aluksi isäni tapaan keräämällä lähinnä vain Pohjolan ja Itämeren sekä arktisten alueiden karttoja. Näitä karttui kokoelmiini satoja kappaleita, ja ne siirtyivät lahjoitusten kautta myöhemmin vuonna 1992 perustamalleni John Nurmisen Säätiölle. Säätiöllä on nyt siis hallussaan yksi maailman kattavimmista Itämeren alueen merikarttakokoelmista.

Nicolaas J. Visscher – (decorations: Nicolaes Berchem), Amsterdam, 1658

Isäni karttakokoelman tuhouduttua lähes kokonaan tulipalossa vuonna 1982 päätin omassa keräilyharrastuksessani keskittyä ennen kaikkea varhaisiin painettuihin maailmankarttoihin, joita on nyt kertynyt kokoelmiini laskujen mukaan kaikkiaan 156 kappaletta. Hankinnat on tehty pääosin antikvaarisista kaupoista ja huutokaupoista Lontoosta, Amsterdamista, Pariisista ja Wienistä. Vielä 1990-luvun alussa, ennen Internetin luomia maailmanlaajuisia digitaalisia karttamarkkinoita, karttakeräily oli jännittävää salapoliisityötä. Oli kiinnostavaa penkoa karttakauppiaiden takahuoneita ja tehdä yllättäviäkin löytöjä. Monien keräilyni alkuvaiheessa löytyneiden karttojen rahallinen arvo on vuosien varrella moninkertaistunut. Mutta niin kuin jokainen keräilijä tietää, keräilyharrastuksen hohto ei piile sen kaupallisessa ulottuvuudessa.

Monet kaupallisesti vähemmän arvokkaat kartat ovat kokonaisuuden kannalta yhtä tärkeitä kuin niin kutsutut arvokartat. On kuitenkin myönnettävä, että joidenkin todella harvinaisten karttojen saaminen kokoelmaan on ollut erittäin mieluisaa. Maailman ensimmäisen painetun maailmankartan, Ptolemaios laitoksen Bolognan painoksen vuodelta 1477, saaminen kokoelmaan oli suuri henkilökohtainen juhlapäivä ja ilonaihe kokoelmaa hallinnoivalle John Nurmisen Säätiölle. Hiljattain olemme saaneet täydennystä inkunaabeleihin, eli karttoihin, jotka ovat painettu ennen vuotta 1500, kun löysimme Norjasta komean Ptolemaios-laitoksen Ulmin painoksen vuodelta 1486.

Merellisen kulttuuriperinnön ja meriympäristön vaalimiseen perustetussa John Nurmisen Säätiössä olemme voineet hyödyntää karttakokoelmiani myös näyttely- ja kustannustoiminnassa. Vaikka kartat ovat kiinnostaneet minua aina omana fantastisena taiteenlajinaan, karttoihin liittyvä tieteellinen tutkimus, kartografia, on ollut myös keskeisellä sijalla keräilyharrastuksessani.

Walter Crane, London, 1886

Minulla on ollut ilo saada toimia kirjoittajana, päätoimittajana ja kustantajana monissa tietokirjaprojekteissa, joissa olemme voineet hyödyntää kokoelmaani ja esitellä siitä paloja – maailmankarttoja, karttapalloja ja atlaksia – suurelle yleisölle, kuten Itämeren kulttuurihistoriaa esittelevässä Mare Balticumissa (1995), pohjoisten löytöretkien historiaan käsittelevässä Ultima Thule (2000) ja navigoinnin historiasta kertovassa Meritiessä (2007). Kaikki nämä kirjat ovat iloksemme löytäneet tiensä myös kansainvälisen lukevan yleisön ulottuville, kun teokset on käännetty monille vieraille kielille. Vuonna 2006 julkaisimme säätiössä karttahistorian grand old ladyn, professori Ulla Ehrensvärdin kirjoittaman teoksen Pohjoisen kartan historia, joka käsittelee perinpohjaisesti itselleni rakasta aihetta: Pohjolan karttakuvan kehitystä painetuilla kartoilla.

Vuonna 2015 John Nurmisen Säätiö julkaisi päätoimittamani ja kansainvälisesti palkitun tietokirjailijan ja puolisioni Marjo T. Nurmisen kirjoittaman teoksen Maailma piirtyy kartalle – tuhat vuotta maailmankartan kulttuurihistoriaa, jossa hyödynsimme kokoelmaani. Koko kirjahanke lähti liikkeelle haaveestani saada maailmankarttakokoelmani ja eurooppalaisen maailmankartan historiaan liittyvä uusin akateeminen tutkimus innostavasti esille ja suuren yleisön ulottuville. Hanke onnistui yli odotusten, kun teos palkittiin Tieto-Finlandia ehdokkuudella ja The Royal Geographical Society myönsi meille arvostetun Fordhan Award-tunnustuksen yhteistyöstämme kartografian historian tutkimuksen saralla.

 

Maailmankarttakokoelmastani on julkaistu kattava kokoelmaluettelo englanniksi: Juha Nurminen Collection of World Maps.