VEDENALAISKUVAAJAN TARINA

Innostuin laitesukeltamisesta ja vedenalaisesta valokuvauksesta 1980-luvulla, kun halusin syventää tietojani ja kokemuksiani merestä pinnan alla. Sukellusharrastukseni kautta heräsin myös ymmärtämään syvällisemmin ja konkreettisesti oman kotimeremme, pienen murtovesialtaan – Itämeren – surkean tilan, kun näin omin silmin meren kuolleet pohjat ja sinilevän samentamat vedet.

Suoritin laitesukelluksen peruskurssin Suomen sukeltajaliiton hyväksymän CMAS-koulutusohjelman mukaan helsinkiläisessä sukellusseurassa, Merisukeltajissa. Myöhemmin hankin lisää koulutusta ja nykyinen luokitukseni PADI-koulutusohjemassa on Master Scuba Diver.

Opittuani riittävästi hallitsemaan tasapainotuksen veden alla hankin vedenalaisen kameran. Olen kuvannut lähes kolmenkymmen vuoden aikana yli tuhat tuntia ja sukelluskertoja on kertynyt yli 1500. Kuvasin aina 2010-luvulle asti filmikameralla, mikä vaikutti suuresti sukelluksen suunnitteluun. Koska filmissä oli käytettävissä korkeintaan 36 kuvaa sukellusta kohden, oli kuvauskohteet, kuvien rajaukset ja niiden valotus mietittävä todella tarkkaan itse kuvaustilanteessa veden alla.

Nykyään kuvaan digikameralla, mikä antaa valtavasti vapauksia ja mahdollisuuksia sukelluksen aikana. Digikamerasta ei filmi lopu kesken ja kuvia voi myöhemmin parannella ja rajata uudelleen tietokoneella. Olen kuitenkin luonteeltani ”vanhan koulukunnan vedenalaiskuvaaja” sikäli, että pyrin aina mahdollisimman hyvään lopputuloksen itse kuvaustilanteessa.

Kuvaan ja sukellan nykyään enimmäkseen trooppisissa merissä ja olen kuvannut mm. Intian valtamerellä Malediiveilla, Punaisellamerellä Sudanin rannikkovesillä, Indonesian saaristossa Borneolla ja Sulawesillä, Karibialla sekä Tyynellä valtamerellä Papua Uuden Guinean saaristossa ja Salomon saarten vesillä.

Meri näyttää sukeltajan silmiin erilaiselta makrolinssin ja laajakuvalinssin läpi katsottuna. Sukeltamisen ja vedenalaisvalokuvauksen myötä olen oppinut valtavan paljon merten ekosysteemistä, floorasta ja faunasta, koralliriutoista ja niiden pienistä ja suurista asukeista sekä avomerellä viihtyvistä lajeista.

Makrolinssi avaa silmiemme eteen valtamerien pieneliöstön äärimmäisen kauniin, mielenkiintoisen ja monipuolisen maailman. Monet makrolla kuvaamani kohteet, kuten merietanat ja kääpiömerihevoset, ovat alle senttimetrin kokoisia. Haasteena näiden pienten kohteiden kuvaamisessa ei ole ainoastaan kohteen pieni koko vaan myös niiden löytäminen. Hyvillä sukellussafareilla on aina mukana sukeltavia oppaita, jotka tuntevat perinpohjaisesti sukelluskohteet ja niiden eliöstön.

Kohtaamiset suurten merinisäkkäiden ja kalojen, kuten planktonia syövien paholaisrauskujen ja valashaiden, kanssa ovat jokaisen valtamerisukeltajan ja vedenalaisvalokuvaajan unelma. Nämä merten lempeät jättiläiset näyttäytyvät ihmisille vain harvoin.